Ratkaisussa oli kyse siitä, että Kuopion seudun hankintatoimi ja sen asiakaskunnat ja yhteisöt (tässä kirjoituksessa "yhteisöt" tai "asiakkaat") olivat päättäneet hankkia vuonna 2009 yhteishankintana, hankintalain mukaisen tarjouskilpailun päätteeksi TeliaSonera Finland Oy:ltä televiestintäpalveluja ("TeliaSonera"), muun muassa puhelinvaihdepalveluja ja matkaviestinpalveluja, eli kännykkäliittymiä.
Varsin pian sopimuksen solmimisen jälkeen, vuonna 2010, ilmeni useita ongelmia, joiden alkuperästä, syystä ja hyväksyttävyydestä ei näytä olevan täyttä selvyyttä. Näyttäisi siltä, että joillakin asiakkailla oli ollut ongelmia matkapuhelinten kuuluvuuden kanssa, muun muassa siten, että yhden kuntayhtymän sairaalan joitakin kriittisiä puhelimia ei saatu toimimaan.
Onko vika toimittajassa vai asiakkaassa?
Keskeisenä ongelmana tässä ratkaisussa oli se, mikä on hyvin monesti ongelmana IT-projekteissa. Asiakkaalla oli velvollisuus toimittaa tietoja TeliaSoneralle, jotta yritys pääsisi tekemään tarvittavat asentamiset, ohjelmoinnit ja säädöt. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan olleet toimittaneet riittäviä tietoja ajoissa ja joissakin tapauksissa tiedot olivat olleet myös virheellisiä. Eli suomeksi sanottuna kummallakin osapuolella oli sormensa sopassa.Kiista oli ensiksi Pohjois-Savon käräjäoikeuden ratkaistavana. Käräjäoikeus tuomitsi asian kuntien hyväksi. Käräjäoikeus muun muassa katsoi, että kunnat olivat reklamoineet sopimuksen edellyttämällä tavalla ja että TeliaSoneran toimitus oli viivästynyt merkittävästi ja siten sen asiakkaiden tekemä sopimuksen purku oli ollut oikeutettu.
Käräjäoikeus katsoi, että viivästyminen ja virheet ovat koskeneet kaikkia yhteisöjä, koska yhteishankinnan keskeinen sisältö eli yhteinen infrastruktuuri, ilmaiset sisäpuhelut, yhteinen välitysympäristö ja numeroavaruus eivät olleet toteutuneet. Viivästymisellä ja virheillä on ollut olennainen merkitys yhteisöille niiden ylläpitämien palvelujen kannalta. Sopimusrikkomuksen olennaisuutta arvioidaan kokonaistoimituksen kannalta eli toimituksen pitäisi onnistua kaikkien yhteisöjen osalta. Hankintatoimella on ollut oikeus purkaa sopimus mukana olleiden yhteisöjen puolesta. Hankintasopimusta ja sen alaisia palvelusopimuksia on tarkasteltava kokonaisuutena. Hankintasopimuksen purkautuessa myös palvelusopimukset ovat purkautuneet.
Asiakaspalveluun ei voi reklamoida
Yhteisöt olivat ilmoittaneet toimituksissa ilmenneistä virheistä muun muassa yhtiön asiakaspalveluun ja asiakkaasta ja toimittajasta koostuneen ohjausryhmän jäsenille. Tämän jälkeen virheistä oli koottu luetteloja ja toimitettu myöhemmin kirjallinen ilmoitus TeliaSoneralle. Kiistakysymykseksi muodostuikin juuri se, että missä määrin reklamaatio oli tehty ja missä määrin ei.Hovioikeus tarkasteli JIT 2007 yleisten ehtojen sopimuksen purkamista koskevaa kohtaa 22.1 iii), jossa todetaan että sopijapuoli voi purkaa sopimuksen korjattavissa olevan sopimusrikkomuksen perusteella vain, mikäli sopijapuoli ei ole korjannut sopimusrikkomustaan kohtuullisessa ajassa siitä, kun sopijapuoli on kirjallisesti huomauttanut rikkomuksesta.Teksti vastaa uusien JIT 2015 ehtojen kohtaa 12 alakohdan (1) kohtaa 2. Tämän lisäksi hankintayksikkö oli valmistautunut mahdollisiin ongelmiin ottamalla tarjouspyyntöön kohdan jonka mukaan hankintayksikkö saisi purkaa sopimuksen toimituksen laadun perusteella, jos toimittaja ei ole kirjallisesta huomautuksesta huolimatta kyennyt parantamaan laatutasoaan tavoitetasoon asetettuun määräaikaan mennessä.
Hovioikeus katsoi, että siltä osin kuin sopimus on purettu toimituksen virheiden perusteella kysymys
on ollut toimituksen laadussa olleista, korjattavissa olleista virheistä. Sopimuksen purkaminen suorituksen virheiden perusteella on edellyttänyt kirjallista huomautusta sopimusrikkomuksesta eli reklamaatiota. Reklamaation tarkoituksena on yleensä varata toimittajalle mahdollisuus varautua tilaajan vaatimuksiin ja arvioida virhevastuunsa peruste sekä ryhtyä tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin. Reklamaation tarkoitus on varata toimittajalle mahdollisuus parantaa suorituksen laatua. Jotta toimittajalla olisi tähän mahdollisuus, reklamaatiossa on yksilöitävä sopimusrikkomus siten, että siinä on selostettu, millaisesta virheestä on kysymys ja miten se ilmenee. Hovioikeus ei näytä huomioineen tarjouspyynnön mainintaa laadussa ilmenevistä puitteista.
Hovioikeuden mielestä asiakaspalveluun lähetetyt ilmoitukset ja yhteisöjen työntekijöiden yhtiön työntekijöille lähettämät ilmoitukset olivat tähdänneet ainoastaan vikojen korjaamiseen, Tämän vuoksi hovioikeus ei pitänyt niitä juridisten sopimusosapuolten välisinä eikä niissä myöskään ollut asetettu sopimuksessa edellytettyä määräaikaa korjaamiselle. Ilmoituksia ei siten pidetty reklamaatioina. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että osaa tehdyistä valituksista ei voitu siten pitää sopimuksen edellyttämänä reklamaationa, koska niistä oli ainoastaan valitettu asiakaspalveluun eikä ns. "kirjallisesti" eli sopimuksen mukaisesti TeliaSoneralle.
Projektisuunnitelma ja tarjous
TeliaSonera oli tarjouksessaan esittänyt alustavan projektisuunnitelman ja sen jälkeen vielä lopullisen projektisuunnitelman. Suunnitelman mukaan syksyn 2009 aikana oli määrä parantaa matkapuhelinverkon kuuluvuutta ja varmistaa, että yhteisöjen VolP-puheensiirrolle asetetut vaatimukset. Infrastruktuurin luonnin eli liittymä- ja välitysympäristön rakentamisen oli tarkoitus tapahtua 90 työpäivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta eli 20.1.2010 mennessä.Yhtiö oli hovioikeuden mukaan sitoutunut tarjouksessaan takaamaan kuuluvuuden kaikissa kiinteissä toimipaikoissa ja tarvittaessa täydentämään verkkonsa kattavuutta tulevina vuosina. Sopimuskausi alkoi 1.1.2010 ja palveluiden oli tullut olla kokonaisuudessaan toimitettuina 1.4.2010 niin, että käyttöönottoprojekti olisi voitu päättää 3.5.2010.
Tarkat määrittelyt puuttuivat
Tuomioistuin juuri projektisuunnitelmaan ja siihen, että tästä huolimatta osapuolet päättivätkin toteuttaa käyttöönottoprojektin toisin kuin oli alun perin sovittu: osa kunnista ja yhteisöistä päätettiin ottaa palvelun piiriin eri tahdissa. Tästä oli päätetty projektinohjausryhmässä, mutta päätöksistä ei kuitenkaan ollut tehty sopimuksen edellyttämää muutosasiakirjaa. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoi, että muutokset eivät olleet päteviä. Hovioikeus oli toista mieltä lähinnä siksi, että molemmat osapuolet olivat yhtä mieltä aikatauluista. Sen vuoksi hovioikeus katsoi, että sopimusta oli muutettu "hiljaisesti sopimalla". Tässä piileekin juuri IT-projektien sudenkuoppa: vaikka asioista ei olisikaan sovittu paperilla, osapuolten välillä vallitseva käytäntö voikin olla juridisesti pätevä.
Hovioikeuden mielestä projektin aikataulu oli epämääräisesti määritelty ("vuoden loppuun mennessä", "kevään aikana"). Ja toisaalta taas suunnitelmassa todettiin, että matkapuhelinverkon kattavuuden ja kuuluvuuden parantaminen on "jatkuvaa toimintaa" eli se ei varsinaisesti ole projekti, jossa on alku ja loppu. Tätä vahvistivat myös oikeudessa kuultujen todistajien kertomukset, joissa todettiin, että tarkoitus oli tehdä parannuksia pitkän ajan kuluessa. Tämän vuoksi hovioikeuden mielestä TeliaSonera ei ollut epäonnistunut projektissaan eikä siten rikkonut sopimusta.
Toinen vaihtoehto kelpasi
Kilpailuttamisprosessin kannalta mielenkiintoinen hovioikeuden tuomiossa oli myös sivuvjuonne ns. mobiilipuhelinvaihde eli ns. Centrex-liittymät. Tarjouspyynnössä tarjoajia pyydettiin ilmoittamaan hinta 13000 lankaverkon alaliittymälle. Lisätietona todettiin, että että liittymätyypit olivat analoginen, digitaalinen ja Centrex. TeliaSonera oli vastannut Centrex-liittymän hinnaksi 0 euroa. Hovioikeuden mielestä tarjouspyynnössä ei ollut selkeästi ilmaistu, että olisi ollut tarkoitus tilata tietty määrä nimenomaan Centrex-liittymiä.Centrex-liittymä on itse asiassa kaupallinen nimitys TeliaSoneran kilpailijan, DNA:n vaihdeverkkoratkaisun yhteydessä tarjottavalle palvelulle, jota ei myydä erikseen. TeliaSonera ei ilmeisesti pystynyt hankkimaan Centrex-liittymiä, vaan oli tarjonnut tilalle vastaavaa (joskaan ilmeisesti aivan täysin vastaavaa) ratkaisua.Hovioikeus totesi, että TeliaSoneralla ei ollut velvollisuutta toimittaa nimenomaan tätä kyseistä palvelua, vaan vastaavakin palvelu tulisi hyväksyä. Hovioikeus totesi, Centrex-liittymien määrä ja välttämättömyys olisi tullut mainita tarjouspyynnössä nimenomaisesti, jos tarkoitus oli ollut, ettei samaa palvelua saa korvata muulla, vastaavat toiminnot sisältävällä liittymällä. Tämähän on varsin mielenkiintoista, koska hankintalakihan ei juuri missään nimessä salli tällaista, tiettyyn tuotemerkkiin rajoittuvaa vaatimusta!
Ei riittäviä virheitä purkuun
Hovioikeus katsoi, että yllämainitut virheet eivät olleet riittäviä sopimuksen purkamiseen. Syyksi hovioikeus katsoo sen, että purkaminen oli tapahtunut liian aikaisin, kesken toimituskauden eli ymmärtääkseni siis palvelun "käyttöönoton". Sopimuksen purkaminen on suomalaisen oikeuskäytännön mukaan ollut mahdollista siis olennaisen sopimusrikkomuksen vuoksi tai mikäli näyttää erittäin todennäköiseltä, että osapuoli tulee rikkomaan sopimusta. Rikkomuksen lisäksi tärkeässä asemassa on sopimusta rikkovan osapuolen oikeus korjata virheensä ennen sopimuksen purkamista. Oma käsitykseni on, että osapuolella on oikeus jättää huomiotta myös korjaamismahdollisuus, mikäli sen onnistuminen on hyvin epätodennäköistä.Tästä ei kuitenkaan ollut tässä ratkaisussa kysymys. Hovioikeuden mielestä yhteisöt eivät olleet antaneet TeliaSoneralle riittävää mahdollisuutta korjata virheitä. Lisäksi yhteisöt olivat - hovioikeuden mielestä - hätiköineet sopimuksen päättämisessä, koska palvelun "käyttöönotto" oli vielä kesken. Kolmas tärkeä elementti oli se, että TeliaSoneran toimituksen onnistuminen oli ollut hyvin paljon riippuvainen sen asiakkaiden yhteistyöstä ja asiakkaiden toimittamista tiedoista. Koska näissä tiedoissa oli ollut virheitä, TeliaSonera ei hovioikeuden mielestä ollut epäonnistunut toimituksessaan niin huonosti, että sen asiakkailla olisi ollut oikeus purkaa sopimus. Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsi asiakasyhteisöt korvaamaan TeliaSoneralle menetetyn taloudellisen edun ja oikeudenkäyntikulut.
Merkittävät korvaukset
Tässä tapauksessa maksettavat oikeudenkäyntikulut olivat suuremmat kuin itse korvaus. TeliaSoneralle korvattiin saamatta jääneestä taloudellisesta edusta 14.446 euroa. Sen sijaan oikeudenkäyntikulut olivat mittavat: Suonenjoen kaupunki joutui korvaamaan käräjäoikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista
96.268,30 euroa. Muut yhteisöt joutuivat maksamaan tämän lisäksi käräjäoikeuden osalta 760.956,71 euroa ja hovioikeuden osalta 385.593,36 euroa. Kokonaisuudessaan siis asiakkaat joutuivat maksamaan 1.257.264 euroa korvauksia TeliaSoneralle.
Hovioikeuden ratkaisu kokonaisuudessaan (Edilex, maksumuuri)
Täältä voit lukea sen myös ilman maksumuuria
Oikeuskäytäntöä:
KKO 2008:8;
KKO 2009:61
Ari Saarnilehdon artikkeli reklamaatiosta Lakimies-lehdessä (Edilex, maksumuuri)
Uudistimme ulkoasuamme ja samalla JIT-Miehen osoite muuttui. Uuden blogin löydät tästä.
Tärkeä opetus IT-hankkeiden vetäjille: tarkkana mitä kirjoitat pöytäkirjoihin! https://t.co/AV8r5MGMRj— Panu Pökkylä (@ppokkyla) January 14, 2016
@ppokkyla Äläkä allekirjoita pöytäkirjoja lukematta!— Maiju Virtanen (@maivirta) January 14, 2016
@ppokkyla @maivirta suullisessa tai konkludenttisessa sopimuksessa korkeampi näyttötaakka sopimuksesta ja ehdoista siten iso riski— Ilkka Vuorenmaa (@ippu) January 14, 2016
@ppokkyla Varmaan riippuu siitä, minkä voidaan katsoa olleen osapuolten yhteinen tarkoitus eli onko ollut tarkoitus sopia sitovasti.— Maiju Virtanen (@maivirta) January 14, 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti