Näin oikeustapausselvitys tehtiin

Markkinaoikeuden yhden vuoden tapausten läpikäynti ei ollut mikään läpihuutojuttu. Kaikkiaan markkinaoikeus antoi vuonna 2015 päätöksen useassa sadassa hankinta-asiassa (vuoden 2015 tilastoja ei ole vielä saatavilla, mutta vuonna 2014 hankinta-asioita koskevia tuomioita annettiin 611 kappaletta).

Käytännössä tämä tarkoittaa 260 erillistä verkkosivua, joissa tapaukset on julkaistu. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että joissakin tilanteissa samalla oikeustapausnumerolla julkaistaan usean erillisen jutun päätös eli esimerkiksi saman hankintayksikön päätöksestä tehdyt useat valitukset saatetaan julkaista yhdellä oikeustapausnumerolla. Samoin kaikkia päätöksiä ei ilmeisesti julkaista esimerkiksi salassapitosyiden vuoksi. Kokonaisuudessaan ratkaisuista koostettiin noin 3200 eri tietueen sisältävä tietovaranto, joihin jokainen tieto on kerätty "käsin". Aineiston keräämiseen, tarkistamiseen ja muokkaamiseen on kulunut useita kymmeniä tunteja. Mitään järkeähän siinä ei ole, mutta kun halusin tietää...

Selvityksessä on huomioitu päätökset siten, että kukin markkinaoikeuden diaarinumeron mukainen päätös on yksi ratkaisu. Siten esimerkiksi ratkaisu 178-179/15 on kaksi erillistä ratkaisua. Samoin tilanteissa, joissa tuomio on annettu yhdellä ratkaisunumerolla, mutta se koskee usean eri hankintayksikön päätöstä (esimerkiksi 377/15), jokainen eri hankintayksikön erillinen päätös ja siitä tehty valitus on huomioitu erikseen kullekin hankintayksikölle (esimerkiksi ratkaisussa 377/15 neljä erillistä päätöstä).

Ratkaisuja on seurattu markkinaoikeuden verkkosivuilta 11.1.2016 saakka. Tämänkin jälkeen voi tulla vielä vuotta 2015 koskevia päätöksiä ja ne päivitetään sitä mukaa, kun uusia tulee. Ratkaisuja ei kuitenkaan pitäisi olla kovin montaa.

Voiton määritelmä

Milloin hankintayksikkö on sitten voittanut? Oman määritelmäni mukaan silloin, kun markkinaoikeus hylkää valituksen ja toteaa, että hankintayksikkö ei ole rikkonut lakia. Hankintayksikkö häviää, kun päätös vähintään kumotaan mutta myös silloin kun valitus hylätään, mutta hankintayksikkö tuomitaan maksamaan oikeudenkäyntikulut. Miksi näin? Koska oikeudenkäyntikulujen tuomitseminen merkitsee mielestäni sitä, että valittajalla on ollut oikeus, esimerkiksi jonkin epäselvyyden vuoksi, käyttää valitusoikeuttaan, vaikka lopulta virhe ei olisi ollutkaan niin suuri että päätös tulisi kumotuksi.

Listassa ei valitettavasti pysty luotettavasti esittämään ns. Hansel-hankintoja eli joissakin tilanteissa on kysymys Hanselin kilpailutuksesta mutta hankintayksikkö on itse tehnyt hankintapäätöksen. Tällöin tilastoissa lopputulos näkyy hankintayksikön kohdalla.

Oikeudenkäyntikulujen ja muiden rahallisten tekijöiden arvotus

Selvitykseen on huomioitu tuomitut oikeudenkäyntikulut, hyvitysmaksut sekä seuraamusmaksut. Mikäli oikeuskulut on tuomittu maksettavaksi hankintayksiköiden ryhmittymälle, jokaiselle hankintayksikölle on laskettu yhtäsuuri osuus maksettavista oikeudenkäyntikuluista.

Lisäksi hankinnan arvo on huomioitu siten, että mikäli hankinnan arvosta on ilmoitettu vaihteluväli (300.000-500.000 euroa), on aina valittu pienin mahdollinen arvo (eli 300.000). Kaikissa tilanteissa ei ole ilmoitettu hankinnan arvoa. Lisäksi joissain tilanteissa hankinnan arvosta on vain todettu, että se ylittää esimerkiksi kansallisen tai EU-kynnysarvon, jolloin on huomioitu kyseinen kynnysarvo. Mikäli ratkaisu koskee useata hankintayksikköä, mutta niiden keskinäistä hankinnan arvon jakoa ei ole ilmoitettu, hankinnan arvo on jaettu hankintayksiköiden määrällä ja jokaiselle hankintayksikölle on merkitty yhtä suuri osa hankinnan arvoksi.

Tiistaina julkaistu postaus on ensimmäinen osa sarjassa, jossa ruoditaan vuoden 2015 ratkaisuja. Aineistosta tulee myös helmikuussa saataville kokonaisraportti, jota voi tilata kauttani.

IT-hankinnat, kuljetukset, sote, ja rakentaminen työllistivät markkinaoikeutta vuonna 2015

Markkinaoikeudessa vireillä olevat hankinnoista tehdyt valitukset jakaantuvat varsin tasaisesti neljän selkeän alan kesken. Markkinaoikeuden vireillä olevien hankinta-asioiden perusteella yli puolet tehdyistä valituksista koski joko IT-hankintaa, sosiaali- ja terveysalan hankintaa, rakentamista tai kuljetushankintoja.

Nämä tiedot perustuvat itse markkinaoikeuden sivuilta keräämiini tietoihin, jotka on käsityönä jaoteltu eri alojen mukaan. Kaikista ratkaisuista ei tosin käy tarkalleen ilmi, minkä alan hankinnasta on kysymys.

Lukumääräisesti eniten on tehty rakentamiseen liittyviä valituksia, yhteensä niitä oli vireillä vuoden 2015 lopussa 36 kappaletta. Tosin ero ei ole suuri, koska IT- ja sote-hankinnoista tehtiin kummastakin vain yksi valitus vähemmän. Kuljetuspalveluista tehtiin yhteensä 28 valitusta.

Tärkeä on tietysti huomata, että ensinnäkin osasto "muut" on vielä varsin suuri, yhteensä 106 valitusta. Tähän joukkoon osuu suuri määrä eri tyyppisiä hankintoja, joista ei helposti löydy yhteistä nimittäjää. Mukana on esimerkiksi erilaisia kaluste- ja tarvikehankintoja.

Sote-palvelut valituksen kohteena

Myös termi "sote" on varsin epätarkka. Sote-hankintoja koskevia valituksia oli vireillä 35 kappaletta. Tässä otannassa sillä on ymmärretty tarkoitettavan kaikkia terveydenhuollon osa-alueita sekä sosiaalipalveluja. Esimerkiksi terveydenhuolloksi on katsottu työterveyshuolto ja lääkkeiden annosjakopalvelut. Lisäksi luvussa on mukana myös terveydenhuoltoalan tavarahankinnat, kuten infuusiopumput. Sote-hankinnoista 85 prosenttia tehdyistä valituksista koski palveluja.

Sote-hankintoja on pitkään pidetty yhtenä vaikeimmista julkisten hankintojen alalajeista ja useammankin kuin kerran on jopa ehdotettu niiden jättämistä hankintalain ulkopuolelle. Miksi kyseessä on sitten "vaikea hankinta"? Ensinnäkin markkinaoikeuden oikeuskäytäntö on varsin tiukkaa, johtaen siihen, että tarjouspyyntö on laadittava mahdollisimman tarkasti. Tämä on vaikeaa, jos ei mahdotonta sote-hankinnoissa, joissa on usein kysymys ihmisten hoitamisesta tavalla tai toisella. Hankintayksiköt ovat vuosien aikana pinnistäneet mielikuvituksensa äärimmilleen keksiäkseen sellaisia vertailuperusteita, joilla tällaisia palveluita voitaisiin mitata, monet niistä on valitettavasti torpattu komeasti markkinaoikeudessa.

Lisäksi sote-hankinnassa on usein kysymys hyvin monesta liikkuvasta osasta: esimerkiksi lääkäripalvelujen hankinnoissa pitää ottaa huomioon tarjottavat tilat, lääkärien osaaminen ja vaikkapa asiakastyytyväisyys. Jokainen näistä olisi varmasti 20-sivuisen ohjekirjasen veroinen. Siinäpä yrität tehdä markkinaoikeuden vaatimaa mahdollisimman selkeätä, tasapuolista ja syrjimätöntä tarjouspyyntöä...

85 prosenttia IT-valituksista palveluita

IT-hankintoina on pidetty kaikkia "järjestelmähankintoja", joissa on vähänkään viitattu johonkin tietotekniikkaan liittyvään. IT-hankintoja koskevia valituksia oli 31.12.2015 vireillä 35 kappaletta. Kuten yllä, myös IT-hankinnoista 85 prosenttia valituksista koski IT-palveluja.

Julkisissa IT-hankinnoissa liikkuvat isot rahat, lähemmäs kaksi miljardia euroa. Kuten sote-hankinnoissa, myös tässä ongelmana on varmaakin myös monimutkaisuus. Moni on tosin sitä mieltä, että IT-hankinnoista tehdään turhaan liian monimutkaisia, kuten käy ilmi esimerkiksi tästä Imagen jutusta.

Palveluista valitetaan eniten

Palveluhankinnat ovat selvästi suurimmassa osassa, kun tarkastellaan puhtaasti hankintalajeja, eli jakoa palveluihin, tavaroihin ja rakentamiseen.

Mielenkiintoista tässä on se, että Hilma-tietojen perusteella vuonna 2014 palveluhankintojen osuus kaikista Suomessa kynnysarvon ylittävistä hankinnoista on noin 44 prosenttia. Rakennusurakoiden osuus oli noin 23 prosenttia ja tavarahankintojen osuus noin 32 prosenttia. Ainakin parin viime vuoden ajan hankintalajien välinen suhde on pysynyt varsin samana. Luonnollisesti voisi siis olettaa, että markkinaoikeuteen päätyvät valitukset jakautuisivat samassa suhteessa. Tältä osin olettaisinkin, että palveluhankinnat ovat markkinaoikeudessa yliedustettuna eli niistä valitetaan enemmän kuin muista hankinnoista.

Tietenkin tässä pitää muistaa, että "palveluhankinta" on kyllä varsin epämääräinen käsite ja kattaa erittäin suuren joukon mitä eriskummallisimpia hankintoja. Siksi tästä jakaumasta ei kannata tehdä liian suuria päätelmiä. Myös EOS, eli ne hankinnat, joista ei voida päätellä varsinaista hankintalajia, on suuri.

Lopuksi tärkeä huomio: kyseessä on siis markkinaoikeuden vireillä olevien hankinta-asioiden tarkastelu. On siis mahdollista, että vuoden aikana on jo ehditty ratkaista valitus, joka on tullut vireille vuoden 2015 aikana. Vireillä olevien valitusten joukossa on myös neljä vuodelta 2014 edelleen vireillä olevaa hankintaa.

@PALTAry IT-hankinnoista tehdään myös paljon valituksia, lieneekö syynä tehottomuus? https://t.co/SUaMF0ZVZf pic.twitter.com/ZZPATK68Dn

— Panu Pökkylä (@ppokkyla) January 5, 2016

@TeroHAT @VonRabbe Mielenkiintoinen artikkeli. IT-hankinnoista myös valitetaan aika paljon: https://t.co/SUaMF0ZVZf pic.twitter.com/KDDGGWWuRL

— Panu Pökkylä (@ppokkyla) January 5, 2016

@Maaninkavaara IT-hankinnoista myös valitetaan paljon eli ei näytä olevan helppoa... https://t.co/SUaMF0ZVZf pic.twitter.com/iZNhtEMSR7

— Panu Pökkylä (@ppokkyla) January 5, 2016

Helsingin kaupungin hankintapäätöksistä valitettiin eniten vuonna 2015

Helsingin kaupungin hankintapäätöksistä valitettiin eniten vuonna 2015. Tämä selviää markkinaoikeuden vireillä olevien hankinta-asioiden sivulta. Vuoden 2015 viimeisenä päivänä Helsingin kaupungilla oli vireillä 17 hankinta-asiaa.  Tähän lukuun sisältyvät myös Helsingin kaupungin alaiset virastot ja omistamat yhtiöt, kuten esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto sekä Helsingin kaupungin asunnot Oy. Päätökset, joista on valitettu ovat varsin kirjavia: mukana on kaupunkipyöriä, Apotti-hanketta sekä autojen renkaita koskevia hankintoja.

Kakkossijan tässä kisassa ottaa Tampereen kaupunki. Tampereen markkinaoikeuteen päätyneet hankintapäätökset koskivat muun muassa kehitysvammaisten henkilöiden asumis-, työ-, ja päivätoimintapalveluja ja lastenkalusteita.

Kolmanneksi eniten oli valitettu Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin eli tutummin HUSin päätöksistä.

Kaikkiaan markkinaoikeudessa 31.12.2015 oli vireillä 229 hankinta-asiaa. Eniten valitettiin seuraavien hankintayksiköiden päätöksistä:

Hankintayksikkö	Vireillä
Helsingin kaupunki	17
Tampereen kaupunki	8
Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri	7
KL-Kuntahankinnat Oy	6
Lappeenrannan kaupunki	6
Lempäälän kunta	6
Turun kaupunki	5
Vantaan kaupunki	5
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä	4
Liikennevirasto	4
Porin kaupunki	4
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä	4

Tiedot perustuvat vireillä oleviin hankinta-asioihin. Koska markkinaoikeuskäsittelyt ovat nykyään varsin lyhyitä, vuoden aikana on voinut siis tulla vireille enemmänkin juttuja, jotka on jo ratkaistu ja siten eivät ymmärtääkseni näy tässä listassa. Tästäkin huolimatta nämä tiedot kuvastavat varsin hyvin markkinaoikeuskäsittelyjen valtasuhteita: Helsingin päätöksistä valitetaan eniten.

Tietosuoja on uusi kilpailuoikeus

Nyt kun uusi tietosuoja-asetuksen voimaantulo on lopultakin varmistunut, on hyvä hetki miettiä sitä, miten ja milloin käytännössä asiat etenevät. Omasta mielestäni tietosuoja ja siihen liittyvä lainsäädäntö konkretisoituu monelle vasta sitten, kun ensimmäinen kunnon tietovuoto sattuu kohdalle.  Sitä ennen kysymys on vain etäisestä ja abstraktista asiasta, jonka todellista merkitystä on vaikeata ymmärtää.

Ja kyllä, vaikka et huomannutkaan että asetus tulee, vaikuttaa sinun työhösi ja myös sinun yritykseesi.

Nyt tietenkin monet tämän lukijoista ajattelee, että puhun jo vanhoista asioista, jotka ovat kaikille tuttuja. Todellisuudessa asiaan vähänkin perehtynyt asiantuntija elää vielä pitkään melkoisessa kuplassa sen suhteen, mikä on yleinen ymmärrys asiasta. On hyvin todennäköistä, että jopa omassa yrityksessäsi tai organisaatiossa vielä aika harva ihminen on tarkalleen tietoinen siitä, mitä esimerkiksi uusi tietosuoja-asetus tuo mukanaan.

Tietosuoja on vain yksi esimerkki sellaisesta merkittävästä uudistuksesta, joka vaikuttaa jokaisen yrityksen toimintaan, mutta jonka merkitys tajutaan vasta siinä vaiheessa, kun "vellit ovat housussa". Kuten aikoinaan kilpailuoikeuden kanssa. Tänä päivänä sen ymmärrys alkaa olla monessa yrityksessä hyvällä tasolla. Vaikka kilpailuoikeuteen liittyviä rikkomuksia tapahtuu, hyvin harva yritys on kuitenkaan täysin tietämätön kilpailuoikeudesta. Tämän lisäksi asian todellinen arvo ja merkitys yritystoiminnassa on myös ymmärretty. Kilpailuoikeuden tarkoituksena ei ole ainostaan rajoittaa, vaan myös huolehtia siitä, että sinun oma yrityksesi voi kilpailla samalla viivalla muiden yritysten kanssa. 

Sakot tuovat todellisuuden

Kilpailuoikeuden osalta tähän osaamistason on päästy pitkälti kahdesta syystä: pitkällisen kouluttamisen tuloksena sekä huikeiden sakkojen seurauksena. Kun 2000-luvun aikana Euroopan komissio ja paikalliset kilpailuviranomaiset rankaisivat montaa eri alan yritystä useiden miljardien eurojen arvoisilla sakoilla, yritykset vähitellen ymmärsivät kilpailuoikeuden merkityksen ja myös sen, että se on tullut jäädäkseen.

Tietosuojalla on edessään samanlaisesta kehityskulku. Kuten aiemmin  kilpailuoikeudessa, tai ympäristöoikeudessa tai vaikkapa julkisissa hankinnoissa. Seuraavien vuosien aikana tuhannet alan lakimiehet tienaavat sievoiset summat rahaa konsultoidessaan tuhansia yrityksiä. Monet yritykset yrittävät riipiä kasaan tietosuojaan liittyviä asiantuntijoita suurella rahalla. Kaikki tämä tulee viemään yritykset lähemmäs todellista tietosuoja-osaamista.

Mutta oma arvaukseni on, että todellinen muutos tapahtuu hieman pitemmän ajan päästä, noin kahden-neljän vuoden kuluttua. Silloin tietosuoja-asetusta koskevat lait on saatettu kansallisesti voimaan kaikissa EU-maissa. Lait ovat parhaassa tapauksessa olleet voimassa jo useamman vuoden jossakin maassa. Tämän seurauksena myös paikalliset viranomaiset alkavat käyttää toimivaltaansa eli tutkia yritysten puutteita. Jossain vaiheessa, jossain valtiossa, paikallinen viranomainen lyö pöytään ensimmäiset isot sakot. Vasta tässä vaiheessa todellinen tietosuojan tietoisuuden räjähdysmäinen kasvu alkaa. Ja ne yritykset, jotka ovat varautuneet asiaan aiemmin, ovat merkittävästi paremmassa asemassa kuin ne, jotka heräävät myöhään.

Vaikka olet asiantuntija, sinua on ymmärrettävä

Omassa työssäni, yrityksen lakimiehenä, tärkeänä tehtävänäni on saada muut, alaa tuntemattomat ymmärtämään mistä puhun ja myös ymmärtämään seuraukset, jos esimerkiksi lakia ei noudateta. Jokainen yrityksessä työskentelevä lakimies käy tällaisia keskusteluja joka päivä.

Kysymys ei ole mitenkään siitä, että ihmiset haluaisivat rikkoa lakia. 

Harvoin siis pääsee suoraan huudahtamaan "stop the press" ja tekemään ilmoituksen poliisille tai jollekin muulle viranomaiselle. Sen sijaan kysymys on siitä, että ihmiset eivät aina täysin ymmärrä tuon tai tämän lain koskevan myös juuri tätä tiettyä pientä ja erityistä tilannetta. Tälläkin hetkellä aika moni juristi joutuu jatkuvasti työssään toistelemaan, että kyllä: nämä tietosuojavaatimukset koskevat jokaista toimittajaa ja jokaista tiedoksiantoa, riippumatta siitä, miten pieni toimeksiannon risaus on kyseessä. Ihmiset helposti ajattelevat, että eihän tuo tai tämä laki koske näin pientä asiaa, sehän koskee vain niitä isoja juttuja.

Tämä ei ole vain lakimiesten ongelma. Myös muut oman alansa asiantuntijat kohtaavat vastaavanlaisia kommentteja satamäärin joka päivä työssään. Mistä tässä on kysymys? Ei, kysymys ei ole siitä, että ihmiset olisivat tyhmiä. Kysymys on siitä, että heillä ei ole riittävästi ymmärrystä oman alasi osaamisesta ja että se ei ole riittävän tärkeää hänelle. Vielä.

Esimerkiksi myyntihenkilö miettii ennemmin, miten yrityksen voitto (tai oikeammin hänen bonuksensa) maksimoidaan. Siinä ei kovin herkästi tule mieleen esimerkiksi se, että yrityksen virustorjunta-ohjelmisto pitää päivittää aina tarvittaessa, pahimmassa tapauksessa juuri kesken suuren myyntipresentaation. Tai että ei, sitä yrityksen sähköpostia ei saa asentaa omalle Macille vaikka se olisi kuinka helppoa ja vaikka se on tietenkin hienoa, että sinä teet työtä kotikoneelta ja iltaisinkin. Mutta voi olla, että esimerkiksi tietosuoja on jossain vaiheessa (ellei se ole jo) kyseisen myyntihenkilön huolenaihe. Tähän huolenaiheeseen on pystyttävä vastaamaan, mieluiten asiantuntevasti.

Ongelma on se, että sinua, erityisosaajaa on vain yksi, ja muita ihmisiä, kuten työntekijöitä ja esimiehiä on satoja, ellei jopa tuhansia. Se, että tieto on mahtavasti luonnehdittu sinun omaan päähäsi, ei tarkoita sitä, että asiat ovat hyvässä järjestyksessä yrityksessä. Vasta kun saat edes pienen osan tätä tietoa siirrettyä heidän päähänsä ja edes jotakuinkin pysymään sen siellä, asia alkaa olla hoidossa. Sinä et voi tehdä

Yksi parhaimmista tavoista lisätä tietoisuutta on kouluttaminen. Olen itse huomannut esimerkiksi, että aina kun annan koulutusta julkisista hankinnoista, seuraavan kolmen viikon aikana puhelin pärisee punaisena koulutuksessa mukana olleiden soitoista. Seurauksena on tyypillisesti myös se, että säännöksiä tulkitaan jopa liian ankarasti ja joskus joudun jopa vähän toppuuttelemaan ja sanomaan ne kaikkien normaalien ihmisten inhoamat sanat: "riippuu tilanteesta".


Tässäpä muutamia koottuja kommentteja uudesta tietosuoja-asetuksesta:

Castren & Snellmannin Eija Warma: Finally Agreed - New EU Data Protection Regulation Is Here!

EK:n ei niin mairitteleva näkemys

Samoin Business Europe ei ollut kovinkaan innoissaan

Kaupan liiton mielestä asetus tuo merkittäviä lisärasitteita

Oikeusministeriön tiedote

Oikeusministeriön hankesivu

Asetuksen konsolidoitu teksti