7.12.15

Ennakkomaksu ja vakuudet IT-hankinnassa




Jos pitäisi veikata kohtaa, jota maailmassa eniten pelätään JIT 2015 ehdoissa suhteessa sen hyötyyn, niin sen täytyy olla kohta, joka liittyy ennakon maksamiseen ja sen johdosta mahdollisesti vaadittavaan vakuuteen.

Kyseinen sopimuskohta, JIT yleiset ehdot, kohta 8 Maksuehdot, kohta (3) menee näin:

(3) Jos tilaajan on sopimuksen mukaan maksettava ennakkoa, toimittajan on tilaajan vaatimuksesta ennen ennakon suorittamista jätettävä tilaajalle tämän hyväksymä vakuus, joka on vähintään 15 prosenttia suurempi kuin suoritettava ennakko. Vakuuden on oltava voimassa vähintään kuukauden sen jälkeen kun sopimuksen mukainen toimitusaika on päättynyt. Toimittajan on toimituksen viivästyessä jatkettava vakuuden voimassaoloaikaa. Toimittaja vastaa kaikista vakuuskustannuksista.

Ok, ymmärrän, että on siistiä pyytää ja vaatia vakuuksia. Niillä saa itselleen valtaa! Mutta mitä tässä todellisuudessa yritetään saavuttaa? Vakuuden tehtävänähän on turvata ennakkoon maksetut rahat tilanteissa, joissa toimittaja ei suorita sovittua tehtävää tai esimerkiksi menee konkurssiin. Ennakkoon maksaminen on hankintayksikölle merkittävä riski, koska silloin periaatteessa annetaan rahaa toimitajalle ilman, että toimittaja tekee yhtään mitään. Riskinä on siis se, että jollekin maksetaan työstä, jota se ei sitten teekään. Siksi vakuuden vaatiminen on paikallaan joissakin tilanteissa.

Mutta mielestäni noita tilanteita on varmasti hyvin harvoin. Tosin minulla ei ole mitään tilastoja eikä edes tietoa näistä tilanteista Suomessa, mutta käytäntö kuulostaa oudolta, enkä itse ole törmännyt vakuuksien käyttöön vielä kertaakaan.

Ongelmana tässä sopimuskohdassa on kaksi asiaa: se yrittää ratkaista marginaalisen ongelman vaikuttamalla kaikkiin toimijoihin ja lopputulos todennäköisesti on se, että toimittajat arvioivat tuon ylimääräisen 15 prosentin riskin hintoihinsa jollakin tavalla. Toisaalta ennakkomaksun tarkoituksenahan on juuri poistaa toimittajan riski esimerkiksi siitä, että asiakas ei hyväksykään toimitusta ja siten ei myöskään halua maksaa. Ennakkomaksulla on siis käytännössä hintaa alentava vaikutus, joka nyt kumottaneen tällä sopimuskohdalla.

Omassa työssäni suostumme ennakkomaksuihin hyvin harvoin, käytännössä emme koskaan, varsinkin IT-hankkeissa. Ennakkoa maksetaan vain tilanteissa, joissa kumppani on tunnettu ja luotettu ja silloinkin hyvin pienissä määrin, ns "liikkeellelähtöä" varten.

Tarkennuksena vielä: mielestäni periaate, että ennakkomaksulle saa vaatia vakuutta, on hyvä, jopa hieno. Ongelmana on se, että se on jokaisessa JIT 2015 -sopimuksessa vakiona. Siten jokainen toimittaja on peloissaan osallistuessaan tarjouskilpailuun, koska he pelkäävät asiakkaan käyttävän tätä oikeutta mielivaltaisesti.

Lähestymistapa tulisi olla käytännöllisempi: sitä pitäisi esimerkiksi soveltaa vain suuremman luokan hankkeisiin, joissa ennakkomaksulla on iso merkitys. Eli tätä tehokasta ja hyvää työkalua pitäisi käyttää vain niihin tilanteisiin, joihin se on tarkoitettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti